Kello jo yli yksitoista ja vasta sain raahauduttua ylös. No oikeasti heräsin jo kuuden maissa, käytin koiran pissalla yms. ja painuin takaisin pehkuihin. Jätin Sepe-koiran naruun rappusten pieleen ja oven auki niin että se kahdeksan maissa rapisteli makuuhuoneen oven takana. Päästin sen sisään.
  Aviomiestä ei ole näkynyt missään aamukuuden jälkeen. Kymmenen maissa puhelin soi ja hän ilmoittaa olevansa äitinsä kotipaikassa omenoita keräämässä ja pysähtyvänsä kotimatkalla niitä Huoltikselle myymään. No niin ne toiset. Onnea vaan. Nö mä herässin tähän puheluun. Otin lääkkeet, laitoin kipugeeliä selkään, yritin nukkua. Ei tullut uni. Nousin lopulta ylös ja laitoin teeveden tippumaan. sitten nettiin. Veikkaus ei ole vieläkään huomioinut eilistä formulamokaa. Massa julistettiin voittajaksi Hamiltonin sijaan. Mä veikkasin Massaa muutamalla eurolla ja odottelen nyt rahojani.
  Tee on vielä juomatta. Laitan pari voileipää, tarjoan Sepelle aamupalaa ja sitten suihkuun. Suihkuun menoa olen lykännyt ja lykännyt, mutta nyt on PAKKO.

  Aviomies sai vanhaa öljysäiliötä hajoittaessaan metallisiruja silmäänsä. Tapansa mukaan vasta seuraavana päivänä valitti, että jotain roskaa on silmässä, niin että voisinko katsoa. No katsoin, kaksi kertaa, enkä nähnyt yhtään mitään. Silmä oli siinä vaiheessa jo ihan punainen ja vuoti vettä koko ajan. Seuraavana päivänä se oli niin pahan näköinen, että oli pakko vihdoin mennä lääkäriin, joka kerran yritettyään lähetti suoraan silmäklinikalle Helsinkiin. Iso metallisiruhan siellä oli keskellä silmää. Se poistettiin reilun kolmen tunnin odottelun jälkeen ja laitettiin iso tuppo silmän päälle, hoidoksi antibioottivoidetta kolme kertaa päivässä viitenä päivänä. Toivottavasti parantuu sillä. Ehdin jo pelätä vaikka mitä. No kaihihan siinä silmässä on vielä jäljellä, se pitäisi leikata, oli silmäklinikan lääkäri sanonut, eihän sillä enää näe mitään. Mutta mahtaneekohan se asia edetä sitä kautta Epäilen. Viikon päästä pitäisi mennä jälkitarkastukseen.
   Ihan pelästyin tätä tapahtumaa, sillä koko sen 40 vuotta minkä naimisissa ollaan oltu Aviomies ei juuri lääkäriä ja troppeja ole tarvinnut. Kela-korttiakin haettiin pitkään. Vaikka kysymys oli "vain" silmästä, ehdin jo luoda kaikenlaisia kauhuskenaarioita mielessäni. Onneksi on nuo olympialaiset meneillään. USA:n söhlimiset sekä miesten että naisten viesteissä veivät ajatukset hetkeksi muualla. Nyt täytyisi lähteä karviaispusikkoon, mutta en saa itseäni oikein motivoitua.

   Piti ruveta kurpitsoja säilömään, mutta jotenkin jouduin taas kerran telkkarin lumoihin. Liettua ja Kiina pelaavat jotakin, koripalloa varmaan. Katsooko kukaan muu tätä?

   Päivä alkoi huonosti, Sepe-koira tuli sänkyni viereen kitisemään ulos kello kuusi aamulla. Yleensä sillä ei ole mitään kiirettä ulos vaikka vielä onkin alle puolivuotias pentu. No, siinä se nyt jokatapauksessa oli ja antoi tassuakin. Olin nukkunut surkean vähän ja selkääni särki vietävästi, niin kuin joka ikisenä aamuna nykyään, enkä siis todellakaan ollut halukas nousemaan ylös. Rapsutin koiraa, juttelin sille(kovalla ääänellä jos vaikka aviomies hoksaisisi tilanteen). Ja kas kummaa niinhän siinä kävikin, vältyin täpärästi aikaiselta sadetakkiin ja saappaisiin pukeutumiselta. Nappasin samantien yöpöydältä ahdistus- ja kipulääkkeitä tupla-annoksen, hörppäsin huonelämmintä pepsiä päälle ja kääriydyin uudelleen peiton sisään.
   Heräsin puoli yhdeksän maissa, ei koiraa, ei aviomiestä, selkäsärky kylläkin. Lisää troppia ei kannata ottaa ymmärsin, ylös vaan, vähän varovaista venyttelyä ja kohta tuntui jo vähän paremmalta. Sitten iski ahdistus ( mitä ne mun kalliit lääkkeet nyt muka auttaa?). Pitäis mennä suihkuun, laittaa pyykit ja tiskit koneeseen, laittaa kurpitsahilloa, leipoa sämpylöitä , poimia karviaisia , käydä kirjastossa ja apteekissa ja ruokakaupassa. Enkä mä hitto vie halua tehdä yhtään mitään, paitsi ehkä katsoa tv:stä olympialaisia. Laitoin itselleni teeveden lämpiämään ja aviomiehelle kahvin tippumaan. Soitin kännykällä hänelle antaen puhelimen hälyttää vain kaksi kertaa merkiksi siitä, että minulla on jotain asiaa. Sen jälkeen kaikki menikin pieleen, kinattiin floorasta ja omenahillosta, siitä tekisinkö sämpylöitä vai kurpitsahilloa ym. Myönsin, että mulla on paha päivä tänään, mutta se ei auttanut. Aviomies sanoi lähtevänsä hakemaan vähän puutavaraa yhdestä purettavasta rakennuksesta ja lähti sen tien. Sepe-koira makaa lempipaikallaan jasmiinipuskan takana talon kulmalla. Se on ovelasti naamioitunut, mutta näkee ja kuulee(?) kaiken mitä pihalla tapahtuu ja tulee rauhallisesti sieltä esiin vain jos katsoo tilanteen niin vaativan. Ja mä olen sisällä yksin, lyhyessä yöpaitulissa, johon Sepe söi reiän vain muutaman päivän meillä oltuaan, noin kahdeksan viikkoisena. Tukka kampaamatta, suihkussa käymättä, mutta tiskikone käy ja nyt ajattelin käydä kesäkurpitsojen kimppuun.