Aviomies sai vanhaa öljysäiliötä hajoittaessaan metallisiruja silmäänsä. Tapansa mukaan vasta seuraavana päivänä valitti, että jotain roskaa on silmässä, niin että voisinko katsoa. No katsoin, kaksi kertaa, enkä nähnyt yhtään mitään. Silmä oli siinä vaiheessa jo ihan punainen ja vuoti vettä koko ajan. Seuraavana päivänä se oli niin pahan näköinen, että oli pakko vihdoin mennä lääkäriin, joka kerran yritettyään lähetti suoraan silmäklinikalle Helsinkiin. Iso metallisiruhan siellä oli keskellä silmää. Se poistettiin reilun kolmen tunnin odottelun jälkeen ja laitettiin iso tuppo silmän päälle, hoidoksi antibioottivoidetta kolme kertaa päivässä viitenä päivänä. Toivottavasti parantuu sillä. Ehdin jo pelätä vaikka mitä. No kaihihan siinä silmässä on vielä jäljellä, se pitäisi leikata, oli silmäklinikan lääkäri sanonut, eihän sillä enää näe mitään. Mutta mahtaneekohan se asia edetä sitä kautta Epäilen. Viikon päästä pitäisi mennä jälkitarkastukseen.
   Ihan pelästyin tätä tapahtumaa, sillä koko sen 40 vuotta minkä naimisissa ollaan oltu Aviomies ei juuri lääkäriä ja troppeja ole tarvinnut. Kela-korttiakin haettiin pitkään. Vaikka kysymys oli "vain" silmästä, ehdin jo luoda kaikenlaisia kauhuskenaarioita mielessäni. Onneksi on nuo olympialaiset meneillään. USA:n söhlimiset sekä miesten että naisten viesteissä veivät ajatukset hetkeksi muualla. Nyt täytyisi lähteä karviaispusikkoon, mutta en saa itseäni oikein motivoitua.